Pääsiäinen alkoi huikaisevan kirkkaassa auringossa. Edessä oli Lempi-neidin lempipuuhat: lämpenevässä säässä suoritettava ikkunainpesu. Toisaalta, ensin on hyvä pestä itsensä. Sisältäpäin.
Ystävän suru on semmoinen, että siinä meinaa särkyä itseltä sydämen lisäksi käsi. Tai jalka. Nimittäin se on niin, että kun surua seuraa vierestä, tuntuu se kuin raajaa revittäisi irti.
Jos kappelin ovi voi olla keväisenä päivänä kutsuvasti auki, niin olkoon sitten niin.
Ruusun sulle antaisin.
Sinua lämmöllä muistaen.
Pidä paikkaa, perässä tullaan.
Hiljaisuus. Kuolema. Lepää rauhassa.
Voi rakas Lempi-neiti!
VastaaPoistaTämä on niin osuva <3