Kevät taivaalla

Lempi-neiti hurautti aurinkoisena pyhäpäivänä kimpsuineen ja kampsuineen takaisin kotimaisemiinsa. Ei nyt aivan lopullisesti, mutta sillälailla käymäseltään. Siellähän olikin kevättä ilmassa! Taivaalla lenteli kaikenlaista; naurulokkeja, pitkäkaulaisia joutsenia, naakkoja, talitinttejä ja mitä niitä kaikkia siellä sitten oli puittenlatvoissa, viime talvisi pressuja ja pappojen kankaisia nenäliinoja.

Välillä ne lentelevät laskeutuivat siiviltään.

Ei kaikki taivaalla olevat asiat toki lentäneet. Kuten aurinko. Se vain liikkui omaan tahtiinsa oikealle. Naapurikaupunginosaa kohden.

Lempi-neiti mietiskeli, minkälainen morsetus lentokoneen peräpäästä taivaalle jää.

k e s ä s t ä  t u l e e  a u r i n k o i n e n vai sittenkin

 r u l l a l a n k a  o n  l o p p u

Niin siinä taitaa lukea. Vai mitä mieltä olette?

Sitten alkoi pöristä niin, että Lempi-neidin hyvin rullatut papiljottikiharat suoristuivat. Metsän takaa nousi helikopteri. Myöhemmin selvisi, että kalastajamiestä hakivat. Harmi. Olisivat hakeneet naista, olisi Lempi-neiti ilmoittautunut oitis.

Päivän mittaan taivaalta putoili myös ihmisiä. Ensin kuului väpättävä moottorinääni. Sitten se loittoni loittonemistaan. Lopulta erivärisiä pusseja alkoi leijailla alas.

Keskellä kuvaa häämöttää keltainen piste. Se ei ole räkäpallero. Se on laskuvarjohyppääjä.

Kevät on yksi Lempi-neidin lempivuodenajoista. Muita ovat kesä, talvi ja syksy. Siinä järjestyksessä. Keväällä kaikki on edessä. Sydän läpättää. Ensimmäinen jäätelötötterö. Ensimmäinen tuulenhenki paljaassa sääressä. Ensimmäinen uinti meressä. Ensimmäinen nuotiomakkara. Ensimmäinen veneretki.

Kaikki on jälleen alussa.