Miljoona ruusua

Kun Vera Telenius lauloi persoonallisella äänellään miljoonista ruusuista 1980-luvulla, tanssi Lempi-neiti Vanhanpojan kanssa sitä keittiön lattialla. Se oli onnellista aikaa.
-Vaikka eipä tässäkään ajassa vikaa ole, tokaisee Lempi ja vilauttaa silmää.

Eräänä päivänä ruusu pudotti terälehtensä. Yhdessä ryöpsähdyksessä ruusunpunaiset, henkäyksenohuet lehdykät olivat hajaantuneet ympäriinsä. Siitä juolahti Lempi-neidin mieleen vanhat muistovärssyt. Sellainenkin, vaaleanpunainen pieni muistokirja täyttyi erilaisista runonpätkistä, joista suurimman osan kaikki osasivat ulkoa.

Ruusun sulle antaisin, vaan mistä sen ma saan.

Kun halla vei jo kukkaset ja lumi peitti maan.

Roses are red, violets are blue.

Sugar is sweet and so are you.

Kun ruusu kuihtuu, hoida liljaa.

Kun äiti suuttuu, ole hiljaa.

Välillä elämässä on jaksoja, joita voisi kutsua ruusuilla tanssimiseksi. Ruusumekossa tanssiminen on erityisen miellyttävää. Lempi-neiti sai kutsun Veikko-herran syntymäpäiväjuhliin. Tanssiparketti vain kopisi, kun jenkkaa tanssittiin. Ja voi mikä tunne se onkaan, kun haitarista alkaa soida valssi ja hameenhelmat keinahdellen lähtee tanssi viemään mennessään. Oh!

Ken viime lehdelle kirjoittaa, se eniten sua rakastaa.